|
kirjaudu sisään :: |
|
»etusivu
arkisto
asiaa fanfictionista
sivusto |
Ainoa mahdollisuus kirjoittanut siru [palaute - 18] 
Paritus: Draco/Ginny A/N: Juoni ei ehkä ole mikään maailman omaperäisin, se tuli mieleeni kieriskellessäni yöllä unettomana sängylläni, ja päätin kirjoittaa sen ylös siltä istumalta. Etenkin loppu on kirjoitettu silmät ristissä väsymyksestä, mutta toivotaan ettei se näy kamalasti lopputuloksessa. * * * * Poika katseli sängyllä nukkuvaa tyttöä. Hän on niin kaunis. Varovasti, ettei tyttö heräisi, hän hiipi sängyn viereen ja silitti kädellään tytön lämmintä poskea, sipaisten samalla punaisia hiuksia. Häntä oli niin paljon helpompi vihata kuin rakastaa. Poika katseli tytön kasvoja. Onko minun todellakin pakko tehdä tämä?, hän kysyi itseltään ainakin sadannennen kerran, vaikka tiesikin vastauksen. Hän työnsi kätensä kaapunsa taskuun ja veti sieltä esille paksun kirjeen, jonka päälle oli punaisella musteella kirjoitettu Ginny. Kirjeessä hän oli selittänyt kaiken mitä oli tapahtunut, ja miksi hän oli mennyt tekemään sen, minkä nyt aikoi tehdä. Poika oli asettamassa kirjettä Ginnyn sängyn vieressä olevalle pienelle pöydälle, mutta valokuvakehys kiinnitti hänen huomionsa. Kuvassa kalpeaihoinen poika piteli hymyillen sylissään punatukkaista tyttöä, joka rimpuili nauraen. Draco Malfoy ja Ginny Weasley. Kuva oli siitä erikoinen, että sen hahmot eivät liikkuneet. Se oli perinteinen jästikuva, mikä oli velhomaailmassa varsin harvinainen. Draco katsoi kuvaa hymyillen haikeasti. Olimme niin onnellisia. Kun hän sulki silmänsä, saattoi hän vieläkin kuulla korvissaan Ginnyn iloisen naurun ja nähdä mielessään tytön hymyilevät kasvot... Huokaisten hän asetti kirjeen kuvaa vasten. Ginny huomaisi sen heti herättyään. Vielä kerran hän katsoi Ginnyä ja kumartui antamaan kevyen suudelman tytön poskelle. Sitten hän kääntyi ja käveli ikkunan luo. Ikkunalaudalla istui musta pöllö, joka ojensi odottavasti jalkaansa kohti poikaa. Poika kaivoi taskustaan toisen kirjeen, jonka hän sitoi nopeasti kiinni pöllön jalkaan. -Vie tämä Albus Dumbledorelle, hän kuiskasi pöllölle hiljaa, jottei Ginny heräisi. Pöllö avasi nokkansa huhuillakseen, mutta poika esti sen painamalla vasemman kätensä pöllön nokan päälle. -Shh, hän sihahti. Pöllö pörhisteli kiukkuisesti höyheniään ja loi Dracoon vihaisen katseen. Draco irroitti varovasti otteensa ja pöllö mulkoili häntä hetken rumasti. Sitten se levitti siipensä ja katosi avonaisesta ikkunasta ulos yön pimeyteen. Poika jäi tuijottamaan pöllön perään, vaikkei kyennytkään pimeydessä erottamaan sitä. Hän mietti, oliko varmasti kertonut kirjeessä kaiken minkä tiesi? Sitten hän repäisi itsensä liikkeelle. Hänen olisi toimittava pian; Ginny voisi herätä hetkenä minä hyvänsä. Ja Draco tiesi, että mitä pidempään hän viivyttelisi, sitä vaikeampaa hänen olisi lopulta lähteä. Vielä kerran, vielä viimeisen kerran, hän katsoi sängyllä nukkuvaa Ginnyä. Sitten hän sulki silmänsä, keskittyi - ja katosi huoneesta. Hän ilmiintyi erään metsän laitaan, parinkymmenen kilometrin päähän Ginnyn asunnosta. Metsä olisi tarpeeksi syrjässä. Hänen olisi tehtävä se täällä. Hän ei voinut tehdä sitä Ginnyn talossa tai sen lähistöllä, hän ei halunnut jättää Luciukselle mitään vihjeitä Ginnystä. Draco käveli metsään ja istui erään puun juurelle. Hän lepäsi puunrunkoa vasten ja katseli puunlatvojen välistä vilkkuvaa tähtitaivasta. Samalla hän kaivoi taskustaan pienen läpinäkyvän pullon, joka oli puolillaan haalean veden väristä nestettä. Pullon kyljessä luki pienin tikkukirjaimin: HOHKAMORA. Hohkamora oli myrkkyä. Tappavaa myrkkyä. Vaikka pullo oli pieni [n. 7cm] ja se oli vain puolillaan, olisi se määrä riittänyt tappamaan Hagridin kokoisen miehen välittömästi. Draco nosti pullon kasvojensa eteen ja katseli sen sisällä olevaa nestettä hymyillen samalla ilottomasti. -Kukapa olisi uskonut, hän lausui käheästi. -että kaikista maailman noidista, se tulisi olemaan juuri Ginny Weasley. Draco naurahti. -Weasley. Malfoyt ovat inhonneet ja halveksuneet Weasleyitä vuosikymmenten ajan. Ja silti, kaikista maailman noidista juuri Ginny Weasley hurmasi Draco Malfoyn. Draco piti pienen tauon. -Ja sai hänet ensimmäistä kertaa elämässään rakastamaan jotakuta muuta, kuin itseään. Ja hänen takiaan, Draco jatkoi entistä käheämmällä äänellä. -minä nyt istun tässä. Draco vaikeni ja käänsi katseensa taas kohti taivasta. Mitään näkemättömin silmin hän tuijotti tähtiä ja rupesi nopeasti läpikäymään päässään kaikkea tapahtunutta. Dracon viimeisen Tylypahka vuoden lopussa, oli sattuman kautta käynyt niin, että he molemmat, Draco ja Ginny, olivat päätyneet oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan, ja siitä se kaikki oli alkanut. He huomasivat pitävänsä toisistaan ja lopulta..he olivat rakastuneet. Tietenkin suhde oli pidettävä muilta salassa. Mikä skandaali siitä olisi syntynytkään, niin koulussa, kuin heidän kotonaankin (jossa toisen sukunimen mainitseminen oli kuin punainen vaate härälle); Luihuisten Draco Malfoy ja Rohkelikkojen Ginny Weasley! Niinpä he joutuivat tapailemaan toisiaan salaa sen pari viikkoa, mitä koulua oli vielä jäljellä. Koulun loputtua he olivat viettäneet yhteistä aikaa Dracon talossa, jonka hänen vanhempansa olivat hänelle ostaneet. Ginny joutui tietenkin valehtelemaan kotonaan poissaolojensa syyt, mutta ne menivät aina helposti läpi, koska hänen vanhemmillaan oli kädet täynnä töitä taistelussa Voldemorttia vastaan. Taistelussa, jonka eri puolilla Ginny ja Draco seisoivat. Rakkaus Ginnyyn oli muuttanut asioita Dracon maailmassa. Hänen suhtautumisensa Voldemorttiin ja kuolonsyöjiin muuttui. Ginny sai hänet näkemään, että oli asioita, joiden vuoksi kannatti taistella. Ginnyn takia Draco oli valmis muuttumaan, tai edes yrittämään. Kesä oli ja kesä meni, ja aivan liian pian Ginnyn piti jo nousta junaan, joka veisi hänet takaisin Tylypahkaan. Draco jäi yksin, ja asiat alkoivat tuntua paljon vaikeammilta. Pimeyden voimista eroon pääsy ei ollutkaan enään niin helppo asia. Jokin pimeydessä veti häntä puoleensa. Malfoyn luonto. Malfoyt olivat lunnostaan kuolonsyöjiä, pahuus oli kulkenut heidän suvussaan vuosikymmeniä (kuten myös inho Weasleyitä kohtaan). Pahuus asui heidän sisällään. Draco taisteli sitä vastaan, mutta se oli vaikeaa, ylivoimaisen vaikeaa, etenkin nyt kun hän oli yksin. Joka yö hän näki painajaisia, joissa hän oli yhdessä kuolonsyöjien kanssa. Yhdessä niiden kanssa hän murhasi ja kidutti jästejä, kuraverisiä ja Voldemortin vastustajia. Ja hän nautti. Hän nautti katsellessaan uhrien kärsiviä ilmeitä ja nauroi uhrien säälittävyydelle yhdessä muiden kuolonsyöjien kanssa. Joskus uhrina oli Ginny. Ginny kirkui ja huusi Dracoa avukseen, mutta hän vain seisoi tyynesti vierestä katsellen. Nauraen. Nauttien. Painajaiset piinasivat Dracoa öisin. Hän olisi vältellyt nukkumasta, juonut valvottavaa juomaa (joko koostui pääosin kofeiinista), jos hereillä olisi ollut yhtään sen helpompaa. Päivisin hän ikävöi Ginnyä ja kamppaili sisällään kasvavaa pahuuden tunnetta vastaan. Öisin hän näki vertahyytäviä painajaisia. Draco onnistui kuitenkin sinnittelemään jouluun asti. Ginnyn päivittäiset kirjeet antoivat hänelle voimia, ja voimaa antoi myös tieto siitä, että joululomalla he vihdoin näkisivät toisensa. Mutta päivää ennen joululoman alkua, Ginny lähetti Dracolle kirjeen, joka oli täynnä kyynelten aiheuttamia tahroja. Kirjeessä Ginny kertoi, ettei tulisikaan kotiin jouluksi, hänen vanhempiensa pitäisi mennä suorittamaan Dumbledorelta saamaansa salaista tehtävää, eivätkä he voisikaan ottaa Ginnyä vastaan. Tieto oli Dracolle musertava. Painajaiset olivat olleet viimeaikoina entistä pahempia ja halu pimeyden voimia kohtaan vain kasvanut. Draco ei jaksanut enään taistella. Hän oli laittanut kaiken toivonsa Ginnyyn. Jos hän olisi nähnyt tytön, hän olisi selvinnyt lopustakin. Nyt hän ei pystynyt. Hänen kaikki voimansa olivat loppuneet. Hän luovutti. Hän rupesi toimimaan enemmän ja vähemmän isänsä apuna erillaisissa tehtävissä, joita Voldemort oli hänelle määrännyt. Edelleen hän kirjoitti Ginnylle joka päivä, mutta vaikeni visusti isänsä apuna toimimisesta. Hän ei voinut kertoa Ginnylle. Ei vielä. Kuukaudet kuluivat ja talvi vaihtui kevääksi. Ginnyn viimeinen vuosi Tylypahkassa päättyi. Kun Ginny palasi takaisin, Draco tajusi millainen idiootti hän olikaan ollut. Miten hirveisiin tekoihin hän olikaan osallistunut. Miten hän oli pettänyt Ginnyn luottamuksen. Draco halusi tunnustaa Ginnylle tekonsa, muttei uskaltanut. Entä jos Ginny jättäisikin hänet? Hänestä oli kamalaa valehdella Ginnylle, mutta hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta. Hän päätti heti lopettaa isänsä apuna toimimisen, - mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Lucius Malfoy saattoi hyvinkin olla kaikenlaista, kuten itsekäs, paha ja moraaliton, mutta tyhmä hän ei ollut. Jos Draco yks kaks lopettaisi hänen apunaan toimimisen, tajuaisi Lucius ilman muuta, että siihen olisi jokin syy. Tietenkin Draco voisi keksiä jonkin valheen, mutta kuten sanottu, Lucius ei ollut tyhmä. Hän näkisi helposti Dracon lävitse - ja tekisi kaikkensa saadakseen oikean syyn selville. Eikä Luciuksen tarvitsisi muuta kuin juottaa Dracolle vahvaa totuusjuomaa ja hän kertoisi isälleen kaiken. Ja se olisi Ginnyn loppu. Sitä riskiä Draco ei voinut ottaa. Muutaman päivän hän pohti asiaa. Sitten hän sai idean. Se ei ehkä ollut mikään kaikkien aikojen kuningasidea, mutta olisi tässä tilanteessa hänen ainoa mahdollisuutensa. Häneltä meni muutama päivä suunnittelemiseen ja järjestelyihin. Hän hankki myrkyn ja kirjoitti kaksi kirjettä. Toisen niistä hän kirjoitti Dumbledorelle. Kirjeessä hän kertoi kaiken minkä tiesi Voldemortin ja hänen kuolonsyöjiensä suunnitelmista. Hän toivoi tiedoista olevan edes jotain hyötyä. Toisen hän kirjoitti Ginnylle. Siinä kirjeessä hän kertoi kaiken mitä oli tuntenut, mitä oli tehnyt ja miksi. Siitä kirjeestä tuli paljon paksumpi kuin Dumbledorelle lähtevästä. Sitten hän järjesti kaiken valmiiksi iltaa varten, jonka hän ja Ginny viettäisivät Ginnyn asunnolla (jonka hänen vanhempansa olivat hankkineet hänelle valmistujais-lahjaksi). Heidän viimeinen yhteinen iltansa oli täydellinen. Yöllä Draco odotti kunnes Ginny nukahti. Sitten hän nousi ylös, puki päällensä, jätti kirjeet ja ilmiintyi sinne metsänlaitaan. -Ja tässä sitä nyt kökötetään, poika hymähti. Hitaasti hän irroitti pullosta korkin. -Minä yritin Ginny, Draco kuiskasi hiljaa. -Minä yrtin. Sitten hän kaatoi pullon sisällön suuhunsa. Silmät sulkeutuivat ja pää painui olkaa vasten. Draco Malfoy oli kuollut. |
| Näillä sivuilla olevat tarinat perustuvat JK Rowlingin luomiin hahmoihin ja tilanteisiin, joiden tekijänoikeudet kuuluvat mm. Bloomsbury Booksille, Scholastic Booksille, Raincoast Booksille ja Warner Bros. Inc:lle. Suomenkieliset käännösoikeudet omistaa kustannusosakeyhtiö Tammi. Sivusto pohjautuu eFiction-scriptiin. |